Empatian kuntosali
Syksy on meillä täällä kuntosalilla pyörähtänyt esitysten osalta täysillä käyntiin. Pieniä harmaita soluja voi herätellä ja höykyttää monella tavalla. Nauru esimerkiksi tärisyttää mukavasti pääkoppaa ja stimuloi aivoja mukavasti.
Otsikkona olevan lauseen kuulin viikko sitten ja ilahduin sen tuottamasta mielikuvasta. Kuluvana syksynä on syytä puhua arvoista ja merkityksistä. Kollektiivisen kriisin edessä ei saa lamaantua, luovuttaa ja hiljentyä. Silloin on aika puhua ja katsoa eteenpäin, näin saa voimaa jatkaa taivalta. Sanotaan että sanoilla on merkitystä. Toisaalta on vahvoja todisteita siitä, että sanoilla ei ole joskus mitään merkitystä; tehdään kaikenlaisia suunnitelmia ja strategioita samalla kun toteutetaan aivan päinvastaista. Joskus olen kuullut vakuuttavan väitteen siitä, että vain teoilla on merkitystä, ei sanoilla. Aivot taas ohjaavat tekojamme ja aivoihin vaikuttaa sanojen ja kuvien sarjatuli. Tätä tulitusta voi seuloa ja käsitellä vain osaamalla objektiivisuuden ja kriittisyyden perusteet, tuntemalla perusasiat ja pysähtymällä tarvittaessa miettimään. Se kasvattaa resilienssiä! Eli kyllä sanoilla on merkitystä, ero on siinä, onko niitten käyttötarkoitus hyvä vai paha. Vilpitön vai vipillinen, tiedonjako vai manipulointi. Tämä hyvän ja pahan taistelu käydään jokaisen ihmisen päässä, joka päivä.
Katsoessa lohduttomia uutisia kriisialueilta näkee, mitä tapahtuu, kun ihminen aivopestään muuttumaan tuhoavaksi. (Mielenkiintoista muuten on, että sana diktatuuri tulee verbistä sanella, käyttää sanoja. Sanelupolitiikkaa siis.) Tätäkö kutsutaan runollisesti taisteluksi sieluista? Tämän sivupolun jälkeen pääsenkin taas takaisin kuntosaliin. Aivojen kuntoilua varten meillä on rakenteita, jotka ylläpitävät hyvinvointia. Nämä rakenteet ovat itseisarvoja, joiden puolustaminen ei pitäisi olla edes tarpeellista.
Quis custodiet ipsos custodes? -Juvenalis
”Kuka vartioi meidän vartijoitamme?” Tämä niin kaunis lause kätkee helmoihinsa yhteisöllisen ongelman, joka meillä ihmisillä on ollut ammoisista ajoista lähtien. Rooman valtakunnassa ammoisina aikoina vaikuttanut filosofi Juvenalis todellakin tiesi mistä puhui, yritettiinhän siellä ratkoa asiaa asettamalla vallan huipulle kolme johtajaa (triumviri), joiden tehtävänä oli valvoa, ettei yhdestäkään tule yksinvaltiasta. Ihmisluonnon kun tuntee, tulos oli ennalta-arvattava: murha ja sotia. Ja lopulta yksi vallassa. Tämä murhattu oli Julius Caesar, jos tarina alkoi kiinnostaa enemmän. Kaikenlaisia rakenteita on sittemmin kokeiltu jarruttamaan diktatuurien syntymistä, turhaan. Miksi? Koska taistelu on hävitty yksilön sisällä. Olisi pitänyt käydä kuntosalilla…empatian kuntosalilla.
Voihan olla, että uhkailu kulttuurin rakenteiden romuttamisesta on vain sanahelinää, jonka vuosien päästä muistamme lobbauksena ja pelotteluna, työkaluna johonkin muuhun. Toivotaan, että tämä on vain pahaa valveunta ja tästäkin selvitään. Yhdessä: teatterissa, konserteissa, museoissa, kirjastoissa, oppilaitoksissa, kaikissa yhteisissä paikoissa kokoontuen.
Kolumnini ei tällä kertaa ollut mitenkään riemukas, mutta me täällä kentällä odotamme uutisia. Kääntyykö peukku ylöspäin vai alaspäin. Aivan liian dramaattista, mutta draamantekijöitähän tässä ollaan eli sillä alibilla mennään.
Lämpimästi tervetuloa kuntosalille!
Teidän, Lise