Blogi huhtikuussa 2024
julkaistu 2.4.2024
Yritys todistaa olleeni väärässä
Rakkaat lukijani, viime blogissani väitin, etten väitä teatterin voivan pelastaa maailmaa. Nyt yritän todistaa olleeni väärässä.
Olen ensimmäisessä lukuharjoituksessa. Edessäni on avoinna Juha Jokelan näytelmä Patriarkka, joka tulee ensi-iltaan ensi syksynä. Paikalla on ohjaaja Jarno Kuosa, näyttelijät, tekniikan edustajat, lavastaja Lucie Kuropatová, teatterin johtaja Miko Jaakkola…jännittävää. Näytelmä herää eloon ja matka ensi-iltaan on alkanut. Lukemisen jälkeen keskustellaan.
Tekstissä mainitaan nimi Freire. Se soittaa kaukaisia kelloja, ja alan kaivella nettiä ja kirjoja. Paulo Freire (1921-1997) oli brasilialainen sosiologi, filosofi ja pedagogi. Hänellä oli suuri vaikutus Augusto Boaliin (1931-2009), niin ikään brasilialaiseen teatteriohjaajaan ja kirjailijaan. Augusto Boalilla oli suuri vaikutus soveltavan teatterin eri muotojen syntyyn eri puolilla maailmaa. Osallistava teatteri, teatteripedagogiikka, psykodraama, immersiivinen teatteri, Forumteatteri, näkymätön teatteri (jota esitetään ihmisten joukossa kaduilla, liikennevälineissä, eli arkisissa paikoissa). Puhumattakaan dokumenttiteatterista! Ihmisten äänet ja ajatukset siirtyivät esityksiin. Monille se on ollut terapeuttista, katsojat ovat mm. osallistuneet keskusteluihin esitysten jälkeen. Vaikutus on ollut valtava.
Yhteistä näille miehille oli joutua diktatuurin ja vainon uhreiksi. Teatteri on aina ollut vallanpitäjien haukansilmän valvoma. Sensuuri ja teatterien sulkeminen ovat osa diktatuurien historiaa. Huomaamattomammin sen voi tehdä viemällä teatterilta toimintamahdollisuudet vähentämällä rahoitusta. Vuosi vuodelta vähenevä rahoitus aiheuttaa kierteen, joka lopulta hiljentää äänen, joka keskustelee, tuo ihmisiä yhteen tilaan ja kehottaa ajattelemaan.
Boal auttoi slummien lukutaidottomia nuoria, muualla maailmassa on tehty teatterityötä esim. vankien ja syrjäytyneiden nuorten parissa. Muistatteko vanhan Aristoteleen ja katharsiksen käsitteen? Eli haitallisten tunteiden käsittelyn. Katsoja näkee Boalin kehittämässä esityksen muodossa painostavan tilanteen ja ohjauksen alaisena voi esittää tilanteeseen ratkaisun ja hänelle näytetään se. Pelot ja toiveet muuttuvat esityksessä nähdyksi ja kuulluksi. Kotiin lähdetään reppu täynnä ajatuksia, iloa, kyyneleitäkin. Ja kilo katharsista. Väitän, että joukossa on muuttuneitakin ihmisiä! Ja maailma muuttuu yksilöiden tekojen kautta.
Teatteri voi käsitellä monella tavalla valtarakenteita, vallankäyttöä ja syrjintää. Sukupolvien ja sukupuolien keskustelua keskenään, virallisten tekstien kylmää maailmaa, joka kohtaa yksilön. Lakitekstin vaikutusten realisoituminen ihmisten elämässä, eduskunnan valiokuntien lausuntojen seuraukset, tieteellinen teksti, josta seuraa tekoja…Huomaatteko, kuinka vaivihkaa Juha Jokela alkaa häämöttää…
Lukiessani Augusto Boalin elämäntyön seurauksista, en voi enää väittää, etteikö teatteri voisi muuttaa maailmaa. Joka tapauksessa tekoälyn hiljaisen maailmanvalloituksen uhka on asia, jossa teatteria tarvitaan. Tilanteessa, jossa ihmisiltä imuroidaan ääni, ulkonäkö ja persoona ja käytetään taloudelliseen hyötyyn ja ajatusten manipulointiin, teatterilla on totisesti työsarkaa. Täytyykö sanoa niin kuin entinen väkivallan uhri, että ”sielua ette saa”?
Positiivista tietysti on, että työtä on runsaasti. Jos vain puitteet ja tekijät säilyttävät olemassaolon mahdollisuudet, joku voi aloittaa projektin, saa apurahan tai lottovoiton, jos vain ”tahtoa ja pyrintöä” riittää. Toivotan kaikille jaksamista! Augusto Boalin Sorrettujen teatteri on käännetty suomeksikin, joten koska tämä on pelkkä pintaraapaisu, toivotan hyviä lukuhetkiä.
Kevään ihmeitä odotellen,
teidän utelias
Lisenne