Lisen Blogi syyskuussa 2024
Lainaa vaan
We are all in the gutter, but some of us are looking at the stars.
Oscar Wilde
Elämme odotuksessa siitä, mitä uutisia alkaneen syyskuun ensimmäinen viikko tuo tullessaan. Tiedotusvälineissä on ollut monia painavia puheenvuoroja siitä, mitä päätöksistä voi seurata. Yksi niistä oli Helsingin Sanomien pääkirjoitus 31.8. Siinä siteerattiin Oscar Wilden ajatusta siitä, että me kaikki olemme katuojassa, mutta osa meistä katsoo tähtiin. Tarkennuksena oli vielä, että tähdillä ei tarkoiteta ihmisiä, vaan niitä, jotka osaavat nähdä.
Lainaan tätä lainausta, koska siinä osutaan asian ytimeen. Lainaamalla niitä silmiä, jotka näkevät, mekin voimme nähdä. Humanistiset alat, tiede, taide ja opetus ovat yhteiskunnan silmät, sydän ja aivot. Mitä tapahtuu, jos niiden toiminta rampautuu? Me tarvitsemme hyvin toimivia rakenteita ja hyvin voivia ja oikein toimivia ihmisiä niiden sisällä. Tie sellaiseen ihmisyyteen kulkee kasvatuksen ja opetuksen kautta kohti ammatteja, siis taloutta ja terveydenhoitoa ja kohti koko elämän jatkuvaa kehittymistä. Kehittymistä, johon kuuluu tähtien katselu omilla ja lainatuilla silmillä.
Yhteisö tarvitsee silmiään ja korviaan. Sanat, kuvat ja musiikki auttavat käsittelemään ajatuksia ja jaksamaan eteenpäin. Joidenkin silmät ovat nähneet ja haluavat kertoa siitä muille. Kertoa ilosta ja surusta, ymmärryksestä ja tunteista. Jotta voisimme osallistua tähän riemukkaaseen toisten lainaamiseen, me tarvitsemme sitä, mitä kutsutaan saavutettavuudeksi. Saada mahdollisuus katsella ja kuunnella, käytännössä sitä, että tarjonta on helposti saavutettavissa ja että siihen on varaa. Sulkemalla museoita, teattereita, näyttelyitä, konserttisaleja, kirjastoja ja oppilaitoksia, suljemme jotain sisäämme ja sisällämme.
Tähtiin katsojat ovat välittäjiä, siis kanavia. Auttamassa muitakin näkemään ne. Taiteilijamyytti toistaa narratiivia nälkää näkevästä ja kärsivästä ihmisestä joka viimeisillään luo ”suurta” taidetta. Kuitenkin nämä esimerkit ovat vain pienen pieni osa sitä valtavaa kasvualustaa, josta luovan ihmisen historia ja työt ponnistavat. Kyllä Aleksis Kivikin olisi tarvinnut enemmän ruisleipää (puhumattakaan kannustuksesta). No, Aleksis Kiven päivä on vasta ensi kuussa.
Tämä laaja kenttä inhimillistä toimintaa, josta ensi viikolla puhutaan paljon, on iso ja elävä osa yhteiskuntaamme. Siksi minäkin asettelen varovasti tässä sanoja toistensa perään, sillä nyt on aika puhua. On kyse perustavanlaatuisesta ja elintärkeästä asiasta, ei mistään joutavanpäiväisyydestä. Kun katson edellistä lausetta, mietin, kuinka mielettömän hieno kieli tämä on. Se mahdollistaa kaikenkarvaiset yhdistelmäsanat.
Ruohonjuurelle palatakseni kutsun teidät kaikki tänä syksynä Kotkan Kaupunginteatteriin katsomaan ja kuuntelemaan mitä meillä lainatyöläisillä on teille tarjottavana. Tänään, syyskuun ensimmäisenä armon vuonna 2024 se tuntuu entistäkin tärkeämmältä.
Tulkaa elämään tämä syksy kanssamme!
Teidän lainassanne
Lise