Blogi Ulla-Maija Sievinen:
Aino A -AinoAlaatuinen teatterielämys
Se on komeaa, uljasta, herkkää teatteria.
Mitä on rakkaus, miten ymmärtää rakkauden? Mitä rakastava tekee toiselle, mitä ei tekisi?
Tässä on yksi johtava ajatus Kotkan Kaupunginteatterin tuoreessa Aino A -näytelmässä. Nuo kysymykset vaan viiltävät paljon syvemmälle ja monimuotoisemmin kuin tavallisissa rakkauspohdinnoissa. Mutta tämä teatterikokemuskin on aivan ainutlaatuinen.
Aino A on komeaa, uljasta, herkkää teatteria, joka todella tekee syvän vaikutuksen katsojaan. Se on tarina kahdesta arkkitehdista, Alvar ja Aino Aallosta. Lahjakas Aino on se ”nainen menestyvän miehen takana”.
Näytelmä perustuu kotkalaisen kirjailija Jari Järvelän teokseen Aino A, joka pistää Alvar Aallon jakkaran tutisemaan. Kuinka paljon Alvarin tunnetuista ja ihailluista töistä kolmikulmaisesta jakkarasta Villa Maireaan olikaan Ainon suunnittelemia, ei Alvarin?
Kirjassa ja näytelmässä kuvataan Alvarin naisseikkailuja, rahasekoiluja ja hölmöilyjä ja Ainon pitkää pinnaa ja luomisvoimaa kaiken tuon keskellä. Niissä kuvataan Ainon taistelua oikeudesta tehdä työtään ja saada siitä ansaitsemansa arvostus.
Tässä kohtaa pitää muistaa, että Järvelän kirjan kerronta on fiktiota. Vaikka se perustuu Järvelän tekemään tutkimukseen, se on tulkintaa Aaltojen elämästä. Näytelmä, jonka Kati Kaartinen on käsikirjoittanut, on tulkintaa Jari Järvelän kirjasta Aino A.
Näytelmä kuljettaa katsojaa tunnetilasta ja oivalluksesta toiseen, jokaista katsojaa omalla tavallaan, jokaisen oman kokemusmaailman mukaisesti. Esitys pitää katsojan tiukasti mukana, ja se on myös hauska ja valoisa.
Kyseessä on huolella suunniteltu kokonaisuus: Aaltomaisen pelkistetyissä lavasteissa (kiitos lavastaja Lucie Kuropatovà) on alusta lähtien vahva puhutteleva viestinsä, ja näytelmään sävelletty musiikki tuo ihan oman ulottuvuutensa näytelmälle (kiitos säveltäjä ja kapellimestari Jouni Bäckström ja muusikot).
Alvar Aalto (Kalle Kurikkala) esittäytyy hieman peterpanina, koskaan aikuistumattomana, itsekeskeisenä, viehättävänä hahmona, jota on helppo rakastaa hurjasti ja samalla vihata munaskuitaan myöten. Esityksestä saa mielikuvan, että hän rakastaa vaimoaan, mutta tässä se tulee: Mitä on rakkaus, miten ymmärtää rakkauden? Mitä rakastava tekee toiselle, mitä ei tekisi?
Näytelmän tähti on Aino A (Miia Maaranen). Kiitos tuhannesti Miia! Ainoa A jää mieleeni ikuisiksi ajaksi: Huikean lahjakas nainen, joka joutuu tekemään kompromisseja niin äitinä kuin arkkitehtina ja on samalla tavattoman luja ja päämääränsä näkevä. Hänen vakavuutensa, pettymyksensä ja syvät surunsa viiltävät katsojan sydäntä, ja hänen komeat hetkensä ovat kerrassaan huimat.
Naisenhan ei katsottu olevan kelvollinen arkkitehdiksi, korkeintaan koristelemaan rakennuksia. Arkkitehdit saivat tilauksia vain, jos olivat sopivasti sukua tai muuten vaan kavereita tilaajien kanssa. Nämä ainakin ovat faktoja, ja niitä vastaan Aino A taisteli.
Mutta myös ne herkulliset sivuosat, voi että, oscarinarvoisia kaikki…
Aino A on useammankin vahvan naisen tarina. Wivi Lönn (1872–1966) oli ensimmäinen itsenäisesti omaa arkkitehtitoimistoaan johtanut naisarkkitehti Suomessa ja Ainon ihailema. Lönnin rakastettu oli kauppaneuvos Hanna Parviainen, ja tätä suhdetta ei hyvällä katsottu. Wivi Lönniä esittää Anne Niilola, ja hänen Wivinsä on jokaista kasvojen ilmettä myöten viisas, taistelunhaluinen, vihainen, syvästi pettynytkin. Wivikään ei mielestäni unohdu.
Kolmas vahva nainen on Aallon perheen juureva lastenhoitaja Anni (Lise Holmberg), jolla on jalat tiukasti maassa kiinni ja hyvä sydän. Tämä käytännöllinen, maanläheinen, rakastava ja välittävä nainen mahdollistaa sen, että Aino voi tehdä työtään. Annin katsomisesta tuli hyvä ja turvallinen olo.
Vahva nainen on myös Maire Gullichsen (Marika Huomolin), joka sijoittaa omaisuuttaan taiteeseen ja upeaan Villa Maireaan. Maire on kullanvärisine kutreineen häpeilemättömän estoton ja pitää peliä Alvarin kanssa Ainon nähden. Hänen riehakas hyväntuulisuutensa saa katsojat hymyilemään leveästi.
Mairen aviomies, vuorineuvos Harry Gullichsen (Kari Kukkonen) on ehkä näytelmän mainioin ja hellyttävin hahmo, jolle hiihtäminen on vallan tärkeä asia. Häntä kohtaan tuntee sympatiaa ja samalla sääliä -aviomiesressukka. Mutta mitä on rakkaus, miten ymmärtää rakkauden? Mitä rakastava tekee toiselle, mitä ei tekisi?
Aaltojen tarinassa on paljon kotkalaisuutta, esimerkiksi Gullichsenien tarina. Harry G:n isä Alexander Gullichsen toimi Gutzeitin Kotkansaaren tehtaanjohtajana. Perhe asui Meriniemessä, ja Alexanderin viimeinen leposija on Kymin kirkon hautausmaalla.
Osku Haavisto ja Antti Leskinen täydentävät neljän roolihenkilön voimin näytelmän hienoja suorituksia.
Haluan antaa tässä ylipitkässä jutussa lämpimät ja suuresti arvostavat kiitokset aivan kaikille, jotka ovat olleet mukana toteuttamassa Aino A -näytelmää. Ohjaaja Sini Pesonen: olet luonut teatterimme katsojille aivan mahtavan kokemuksen.
Niin paljon kuin olenkin teatteria nähnyt, mikään aiempi näytelmä ei ole jäänyt yhtä vahvasti mietityttämään minua, pistänyt hyvällä ja kiinnostavalla tavalla harmaita aivosoluja pitkäksi aikaa liikkeelle.
Tämä näytelmä kaikkine teemoineen on universaali. Toivon todella, että kotkalaiset löytävät sen ja että Aino A saa paljon katsojia myös muualta Suomesta.
https://www.kotkanteatteri.fi/blogit/