Hip hip hippojahtiin!
julkaistu 10.4.2024
Lapsiyleisö ensin kuiskaili, sitten vastaili kovemmalla äänellä, sitten huusi ja kirkui: Hippo menee tuolla, se on sun takana, nyt se on tuolla ylhäällä!
Ja tohtori Zeiffel (Mirka Mylläri) pyöri eessuntaas kuin papu padassa, mutta virtahepo (Kalle Kurikkala) loikkelehti hilpeästi virnuillen joko piiloon tai tohtorin selän taakse.
Ja tohtori olisi todella halunnut nähdä hipon. Onhan hän erityisarkeologistiedevirtahepoasiantuntijaintoilija ja pitämässä luentoa virtahevoista. Onnetonta vaan on, että hän ei ole koskaan itse nähnyt hippopotamusta eli virtahepoa livenä.
Näkeekö nytkään tuota virnuilevaa otusta? Sitäpä en kerro.
Kotkan kaupunginteatterin uutuusnäytelmä lapsille on Tohtori Zeiffal, tohtori Zeigal ja virtahepo jota ei koskaan saatu kiinni.
Lapsiyleisö on aina vaativaa porukkaa. Kohteliaisuudesta ei istuta nätisti paikallaan, niin kuin aikuiset voivat tehdä. Jos näytelmä ei kiinnosta, aletaan touhuta omia juttuja.
Tämän hipponäytelmän lapsiyleisö ei todellakaan istunut paikallaan! Mutta syynä olikin se, että pitkin teatteria pinkovaa hippoa oli pakko seurata katseella ja huutaa tohtorille ohjeita. Ei siinä voinut paikoillaan istua. Eikä ääntä säästellä.
Jännää oli sekin, että kun näyttämölle pyydettiin lapsia tehtäviin (kerran aikuistakin), niin käsiä nousi hurjasti. Lapset olivat niin innoissaan, ettei lavalle nousu tuntunut edes liian jännittävältä.
Mirka Mylläri ihanana höpsähtävänä hassunhupaisana tohtorina, hänen kollegansa (Kalle Kurikkala siinäkin roolissa) ja tuo pomppien ja peppu heiluen säntäilevä ilkikurinen hippo hurmasivat todellakin katsojansa. Aikuiselle katsojalle lasten ilon ja osallistumisen katsominen oli osa näytelmän riemua.
Kiitos myös ohjaaja Jouni Bäckströmille, joka on paitsi ohjaaja, myös klovnerian ammattilainen ja kulttuurin monipuolinen virtuoosi. Hän on itsekin esiintynyt tässä samassa näytelmässä ja suomentanut sen. Kiitos kaikille muillekin, jotka ovat vaikuttaneet esityksen onnistumiseen.
Haastattelin esityksen jälkeen kolmea lapsikatsojaa.
-Oikein paljon tykkäsin! Hippo oli hauska ja sen jahtaaminen parasta, kertoi 8-vuotias Eemi Heino.
–Oli hauskaa! Hippo ei ollut yhtään pelottava. Annoin tohtorille neuvoja missä hippo meni ja katselin hippolaseilla, sanoi 5-vuotias Nooa Heino.
-Oli mukavaa ja kaikki oli hauskaa! Jännitti vähän, kun menin näyttämölle laittamaan Suomen kartalle hippotarran Kotkan kohtaan, kertoi 8-vuotias Luna Puustinen.
Teatterimme hemmottelee lapsiperheitä hyvillä lastennäytelmillä. Kun lapsena oppii käymään teatterissa, teatteriharrastus jatkuu usein aikuisenakin.
Siispä ei kun omien tai lastenlasten tai naapurin lasten kanssa teatteriin, hippokuukkelikakkulat nenälle ja hip hip hippojahtiin!