Blogi Ulla-Maija Sievinen:
julkaistu 15.10.2024
Lämminhenkinen Big Fish tuo iloa, kauneutta ja ajattelemisen aihetta.
Kaunis, lempeä, elämänmyönteinen (ja myös kuolemanmyönteinen), hauska tarina, upeat laulut ja musiikki kaikkineen, silmiä hivelevä puvustus ja juuri se oikea lavastus tähän näytelmään.
Näin koin Kotkan Kaupunginteatterin uuden musiikkinäytelmän Big Fish.
Ja lopussa kyyneleet valuivat poskille. Ei surusta, vaan silkasta onnellisesta liikutuksesta.
Big Fish -musikaali sai maailman ensi-iltansa Broadwaylla 2013 ja sen Suomen kantaesitys nähtiin Kotkan Kaupunginteatterissa 21. syyskuuta.
Tämä musiikkinäytelmä ei ole kaikessa kauneudessaan höttöistä vaahtokarkkia. Siinä on tarjolla ihmisen mielelle, sydämelle ja pääkopalle ainakin D-, C- ja B-vitamiineja. Lääkäri täydentäköön listan. Esityksestä katsoja saa hyvän mielen, virtaa ja voimaa.
Ja paljon ajatuksia. Mitä me oikeastaan tiedämme toisesta ihmisestä, läheisestäkin? Hyväksymmekö me erilaisuutta? Osaammeko rakastaa ehdoitta?
Edward Bloom (Antti Leskinen) on isä ja aviomies, joka kertoo mitä ihmeellisimpiä juttuja elämästään. Niissä esiintyvät jättiläinen, ennustava suurnoita ja muita fantasiahahmoja. Ja miten tosissaan hän onkaan kertoessaan tarinoitaan!
Hänen poikansa, toimittaja Will Bloom (Kalle Kurikkala) on lapsesta lähtien kuullut isänsä kertomuksia, pienenä iltasaduikseen ja muutenkin joka päivä. Esimerkiksi kun hän on isän kanssa kalastamassa joen rannalla, isä infoaa: kun kalastajat tanssivat, isot kalat ryntäävät heidän saaliikseen.
Isä tuntuu elävän ihan omassa satumaailmassaan. Williä ärsyttää suuresti, kun isä paljastaa hilpeällä naamalla poikansa salaisuuden.
Will alkaa tutkia, mitä isän elämässä on oikein tapahtunut. Ja hän löytää asioita, joita ei olisi ikinä uskonut löytävänsä.
Tapahtumat kulkevat kahdella aikatasolla. Nuorta Edward Bloomia esittää Juho Markkanen ja Edwardin vaimoa nuorena Marika Huomolin ja vanhempana Lise Holmberg. Vaimon luottamus ja rakkaus miestään kohtaan on suurenmoista. Myös Willin vaimo Josephine Bloom
(Ella Mustajärvi) suhtautuu lämpimästi appiukkoonsa.
Mutta mikä ihmeen Big Fish? Nimi Iso kala kertoo Edwardin lempiharrastuksesta kalastuksesta ja sen myötä kalavaleista. Mutta kalavaleethan eivät jää miehen ainoiksi liioitteluiksi, ei suinkaan. Ja ovatko ne valheita? Onko miehen elämässä ollut jotakin paljon ihmeellisempää kuin hänen juttunsa konsanaan?
Mielenkiintoinen sattuma on, että päivää ennen ensi-iltaa kotkalaisen kalastaja Antero Halosen rysään uiskenteli runsaat kaksi kiloa painava monni. Monnien luultiin kuolleen vesillämme sukupuuttoon.
Monni on Euroopan suurin makean veden kala, joka voi elää yli satavuotiaaksi ja kasvaa kuusimetriseksi ja 300-kiloiseksi.
Tästä olisi Edward Bloom saanut mehevän kalajutun. Hän olisi varmasti pistänyt jutussaan Halosen Anteron tanssimaan, kun kerran sellainen fisu rysään ui.
Tämä musiikkinäytelmä oli teatterinjohtaja Miko Jaakkolan viimeinen ohjaus ennen hänen siirtymistään Tampereen Työväen Teatterin taiteelliseksi johtajaksi. Lämmin kiitos, arvostettu teatterinjohtajamme, tästä upeasta musiikkinäytelmästä ja kaikesta hienosta, mitä olet Kotkassa saanut aikaan!
Haluan tässä kiittää myös kaikkia Big Fishin näyttelijöitä ja muita lavalla loistaneita, pukusuunnnittelijaa ja pukujen toteuttajia, lavastajaa ja lavastuksen toteuttajia, koreografia ja kaikkia huikeita ammattilaisia, joiden avulla tämä esitys on syntynyt.
Ja vielä se bändi, kiitos teille: Harri Heininen, rummut, Wiljami Salminen, kitara, Jonas Mäki, basso, Sirkku Mantere, viulu, Aleksandra Petrova, sello ja Jouni Bäckström, piano.
Esityskuva: Jukka Koskinen