Lisen blogi joulukuussa 2024
Agathalle
Aleksis Kivi kuoli joulukuun viimeisenä päivänä 1872. Sinä vuonna syntyi isäni äidin äiti Agatha. Vuonna 1899 hän oli 18-vuotias, kun Suomessa kerättiin adressia suomalaisen kulttuurin ja kielen puolesta. En tiedä, saiko 18-vuotias silloin allekirjoittaa adressin, mutta olen varma siitä, että hän olisi sen tehnyt. Elämänsä aikana hän huolehti vähempiosaisista ja toimi ympäristön puolesta, muun muassa. Koki Suomen itsenäistymisen ja kaksi sotaa.
Olen ajatellut häntä ja tuota adressia tämän kuukauden aikana, kun suureen kulttuuriadressiin on kerätty nimiä. Vuonna 1899 adressiin saatiin puoli miljoonaa nimeä. Silloin paperille, ja listat kuljetettiin hevosilla määränpäähänsä, kaikki tämä tapahtui hitaasti, mutta ilmeisen tehokkaasti! Pysähdytään hetkeksi miettimään kielen ja kulttuurin tilannetta silloin: Esimerkiksi Aleksis Kivi oli väheksyttynä kuollut, ammattiteattereita oli vain muutama ja sortotoimien vuoksi muut kieletkin (kuin se hallinnon kieli) olivat uhattuina. Musiikki universaalina kielenä voi paremmin. Adressi osoitti silloin, kuinka tärkeä asia kaikille maan asukkaille omat kielet ja kulttuuri oli, vapaus valita, mitä ajattelee ja millä kielellä ajatuksensa ilmaisee, mitä opiskelee. Millä kielellä laulunsa laulaa.
Tämän päivän kulttuuriverkosto on toinen. Meillä on yli sadan vuoden aikana syntyneet rakenteet, jotka ovat synnyttäneet raamit ja vahvan verkoston, josta voimme nauttia vauvasta vaariin. Agatha olisi hämmästynyt, jos olisi tämän nähnyt. Siksi olen hämmästynyt, että koen jotain samankaltaista yli 120 vuotta myöhemmin. Toki, itse aina hämmästelen sitä itsepäisyyttä, jolla historia toistaa itseään. Eikä Agatha olisi antanut minulle anteeksi, jos en olisi allekirjoittanut ja adressin puolesta puhunut!
Yritän päästä tässä asian ytimeen. Kriisitilanteesta johtuen keskustelu on helposti lähtenyt sivuraiteelle, usein tarkoituksellisesti asettaen sellaisia asioita riitelemään tai kilpailemaan keskenään, joista ei tässä ole kyse. Riiteleminen ja vihamielisyys hyödyttää vain niitä, jotka ajavat omaa etuaan, hajota ja hallitse ohjenuoranaan. Oli ilo keskustella kadulla ihmisten kanssa adressista tapahtumapäivänä. Yksi asia kävi ilmeiseksi: Jos adressin olisi voinut allekirjoittaa kynällä paperille, siellä olisi paljon enemmän nimiä. Kaikilla ei ole mahdollisuutta tai halua allekirjoittaa sitä netissä. Paperikeräys ei vain ollut mahdollista, se kyllä selvitettiin. Tässä on asia, joka on tärkeää ottaa tulevaisuudessa huomioon.
Olemme tiedottaneet, että adressi on epäpoliittinen, ja kuten yllä olen perustellut, olemme kaikki samalla asialla ja vastakkainasettelu on keinotekoista. Kyllä, kampanjalla on raflaava nimi, niin kuin nykyään on parasta olla, jotta tulee ylipäätään huomatuksi. Kyllä, leikkauksista vastaava hallitus edustaa tällä hetkellä tiettyjä poliittisia puolueita. Tämä adressi haluaa kuitenkin kertoa, että rakenteiden purkaminen on myös vaikuttamassa kauas tulevaisuuteen, monen erilaisen hallituksen päähän. Lastemme ja lastenlastemme elämään ja niin edelleen. Mitä jos Agatha ei olisi allekirjoittanut? Olisiko Kotkassa ammattiteatteri, jossa olen saanut työskennellä? Jossa te olette voineet käydä esityksissä? Kirjoittaisinko suomeksi vai…
Myönnän, nyt oli minun vuoroni kärjistää, mutta se tuntuu olevan ajan henki, joten yritän jotenkin pysyä mukana…kun on kyse tärkeistä asioista.
Koska tämä blogi on kuluneen vuoden viimeinen, haluan lämpimästi kiittää kaikkia katsojiamme ja toivottaa hyvää joulua kaikille. Rauhan toivomisella ja toivottamisella on tänä vuonna aivan erityinen sävy, niin maamme rajojen sisällä, keskustelussa, kuin koko maapallolla.
Rauhaa, voimaa ja valoa kaikille,
Toivottaa Lise