Lisen blogi marraskuussa 2024
Roudarinteippiä
julkaistu 7.11.2024
Roudarinteippi on olennainen osa esittävän taiteen olemusta. Sitä kutsutaan alun perin ilmastointiteipiksi ja se on myös saanut lempinimen jeesusteippi. Jälkimmäinen johtuu siitä, että sillä voi korjata ja parantaa mitä tahansa.
Esityksissä sillä liimataan johdot lattiaan niin, ettei kukaan kompastu. Paljon muutakin tietysti, muistan erityisesti erään kollegani, joka tuki sillä esitystä varten koko rintakehänsä, kun kylkiluita oli murtunut. Palaan siihen myöhemmin. Tutustuin tähän teippiin työurani alkuvuosina, kun olin vuoden verran Teatteri Eurooppa Neljässä, joka on kiertävä teatteri. Se oli oiva peruskoulu teatterin tekemiseen, paluu teatterin juurille ja historiaan. Siellä tehtäviini kuului esitystä rakennettaessa olla teippausvastaava, eli huolehtia siitä, että missään ei ollut kompastumisen mahdollisuuksia. Muistan toisen vastuullisen tehtävän: sain kantaa basistimme Simo Varjotien arvokasta bassokoteloa bussista keikkatilaan ja takaisin, koska se oli sopivan kevyt naiselle. Ja tietysti haluan uskoa siihen, että minua pidettiin vastuullisena henkilönä. Tietysti huolehdittiin omista roolivaatteista ja tarpeistosta. Jonkun vastuulla oli myös tarkastaa, että lava oli tyhjä tarpeettomasta tavarasta ennen esiripun nousua. Se oli unohtunut vieraillessamme Kotkassa, ja esiripun noustessa keskellä lavaa oli kahvimuki ja työhanskat. Näky on jäänyt lähtemättömästi muistiini.
Kotkan vierailusta muistan elävästi myös sen hetken, kun luulin poistuvani lavalta ns.nollaan eli pieneen sisääntuloaukkoon ensimmäisenä vasemmalla katsomosta katsoen. Erehdyksessä menin toiseen aukkoon, joka olikin esiripun aukko, josta ei päässyt mihinkään. Pohdin paniikissa, milloin näytelmään sopisi siivoojan ylimääräinen ilmestyminen ”metsään”. Ei tainnut sopia, koska oli vain pakko siirtyä pois sieltä. Se oli ensimmäinen tutustumiseni lavaan, jonka kulut opin sitten kyllä kymmenien vuosien aikana, vaikka unissani.
Nämä ajat ovat olleet mielessäni, koska kyseinen produktio oli nimeltään Retkipatjan tarinoita, ja siinä vieraili laulaja Marjorie, jota on muisteltu viime aikoina varhaisen poismenonsa vuoksi. Muistan hänen aurinkoisen hymynsä ja hienon lauluäänensä lisäksi sen, että hän myös sävelsi eli teki biisejä. Retkipatjan tarinoissa oli ainakin hieno soulbiisi, jonka hän oli tehnyt. Produktion musiikki on ikuistettu levylle, joka levytettiin Saarijärvellä Kolkanniemen vanhassa pappilassa, joka oli silloin teatterin päämaja ja kesäisin esityspaikka. Levyn tuotti Pave Maijanen. Minulla on se cd-levy jossakin…etsitään.
Eurooppa Neljää johti silloin Kunto Ojansivu, ja siitä muistinkin tuon rintakehän teippauksen. Hän teki työtään terveyttään uhmaten eikä tuntenut sairasloman käsitettä. Esityksen peruminen on aina vaikea asia, joten paine hoitaa esitys omaa terveyttään uhmaten on aina suuri. Asenteet siinäkin asiassa ovat kuitenkin onneksi muuttuneet ja monilla on työterveys tukenaan. Tulevaisuuden haasteena onkin työterveyspalveluiden takaaminen freelancereille, joita suurin osa näyttelijöistäkin jo on.
Kiertävien teatteriryhmien tärkeä tehtävä on viedä teatteri lähelle ihmisiä, esimerkiksi kouluihin ja seuraintaloille ympäri maata. Nykyajan seuraintalot ovat tietysti suuria saleja, mutta merkitys on sama, ”elämän juhlistaminen”, lainatakseni erästä brittiläistä teatteriohjaajaa. Lähellä tapahtumisen mahdollistaa myös se oman kaupungin teatteri tai konserttitalo. Jos vielä palaan tähän teippiteemaan, tuli mieleeni se, että kun kaikenlaisesta joudutaan luopumaan kustannussyistä, ei roudarinteipin pitäisi olla ensimmäisenä listalla. Mietin, miten on tultu toimeen ennen roudarinteipin aikakautta, mutta sitten tajusin, ettei silloin ollut myöskään suuria määriä johtoja lattialla. Tämä mitenkään kritisoimatta johtojen olemassaoloa, nehän mahdollistavat puolestaan kaiken ihmeellisen, mitä esityksissä saamme nähdä.
Vuoden pimeimmän ajan ollessa käsillä me haemme valoa kaikenlaisten valonauhojen avulla, kynttilöillä ja lampuilla. Valoa voi hakea myös naurun kautta tai muistellen valoisia asioita. Tuntuu aina vain merkityksellisemmältä hakeutua ”juhlistamaan elämää”, yhdessä.
Siis pikkujouluja odotellessa,
Teidän,
Lise
Emeritus plasticus contactus
Lue kaikki blogimme
https://www.kotkanteatteri.fi/blogit/