-Minä en ole sukupolvi, täräyttää Virpi.
Patriarkka on elämänmakuinen, hauska ja puhutteleva näytelmä, joka pitää katsojan tiukasti otteessaan. Voisin kuvitella, että tämän näytelmän yleisönä olevat naiset ja miehet nauravat eri kohdissa.
Patriarkka on laatutyötä, osoitus Kotkan Kaupunginteatterin näyttelijöiden osaamisen vahvasta voimasta, joka yhdistyy ohjaaja Jarno Kuosan ja näytelmäkirjailija Juha Jokelan väkevään ammattitaitoon. Näytelmässä eletään näyttämöllä oikeaa ja aitoa elämää.
Patriarkka, perheen isä Heimo Harju (Antti Leskinen) on intohimoinen shakinpelaaja. Shakkia ja peliä ovat näytelmän ihmissuhteetkin, hyökkäyksiä, suojautumisia, strategioita ja taktiikkaa. Mutta mukana on myös välittämistä ja rakkautta.
Heimo Harju asuu Normandiassa vaimonsa Virpin (Anne Niilola) kanssa, mutta Heimo kehittelee jonkin sortin strategiaa päästäkseen palaamaan Suomeen. Mies kokee, että hänellä on vielä elämässään joku iso peli voitettavana, hänen on päästävä Suomeen tekemään suuria asioita isänmaansa hyväksi.
Vaimo Virpi ei haluaisi lähteä, mutta hän tekee niin kuin naiset usein: seuraa miestään. Kyseessä on kivulias kompromissi. Naisen mieltä kirpaisevat yhä muisto ajoista, kun lapset olivat pieniä ja mies aina pitkät ajat ulkomailla töissä. Juuri tähän menneen ajan kuvioon törmätään usein.
No mitä tekevät aikuiset lapset, kun vanhemmat yllättäen palaavat kotimaahan? Siinäpä on yllätystä kerrakseen.
Pariskunnalla on kaksi lasta, Jonna (Miia Maaranen) ja Jarno (Juho Markkanen). Jarnon vaimo Petra (Ella Mustajärvi) on a-luokan feministi ja pistää liikkeelle isot rattaat.
Syntyy syvä sukupolvien kuilu 70-luvulla opiskelleiden vanhempien ja heidän poikansa vaimon väliin, ja tämä kuilu syvenee ja levenee ja eskaloituu moniin suuntiin.
Omat persoonansa tuovat kuvioihin energiaintoilija Marko (Jarkko Sarjanen), Heimon kaveri Kale (Kari Kukkonen) ja Kalen herkullisen äksähtävä vaimo Anja (Lise Holmberg).
-Minä en ole sukupolvi, täräyttää Virpi, ja tämä lause nousi mielessäni koko tarinan avainlauseeksi. Eivät ihmiset ole vain sukupolviensa tai sukupuoltensa edustajia.
Jo alussa yleisölle kerrotaan valokirjaimin, että osa tapahtumista sijoittuu 70-luvulle ja osa nykyaikaan. Tämä on hyvä apu katsojalle. Nuorta Heimoa esittää Osku Haavisto ja nuorta Virpiä Marika Huomolin.
Ihan pakko vielä sanoa näytelmän lopusta: siinä oman kovan polkunsa kulkenut viisas Virpi johtaa miehensä Heimon itse asioiden ytimeen.