Kotkan Kaupunginteatterissa saatiin nauraa ja pidentää ikää jo toisen kerran peräkkäin. Edellinen oli Kairossa esitetty Mahoton merkkipäivä, ja nyt ensi-iltaan tuli Iiristiina Varilon (vierailija, kiitos Iiristiina upeasta työstä!) ohjaama Berlin, Berlin.
Berlin, Berlin on viimeisen päälle vauhdikas agenttikomedia, jossa eletään aikoja ennen Berliinin muurin kaatumista. Varsin naurettavia ovat Stasin itseään täynnä olevat eri tasoiset vakoojat ja tyypit kenraalia myöten.
Pientä googletusta alkuun: Stasi oli Saksan demokraattisen tasavallan eli Itä-Saksan salainen poliisi vuosina 1950–1989. Se oli kymmenistä osastoista muodostunut organisaatio, jonka toiminta kattoi lähes kaiken mahdollisen Itä-Saksan omien kansalaisten valvonnasta ulkomaanvakoiluun, vastavakoiluun ja radiotiedusteluun.
Berlin, Berlin on Suomen ensiesitys ja nähdään varmasti jatkossa muissakin teattereissa. Se on hullutteleva, hurjasta tilanteesta toiseen hurjaan tilanteeseen etenevä farssikomedia, jossa tilanteet yllättävät ja tuntuu, että tästä ei kyllä selvitä… ja selvitään kuitenkin.
Tällainen näytelmä vaatii näyttelijöiltä paljon. Se vaatii sekuntitarkkuutta jokaisessa repliikissä, eleessä, liikkeessä ja ilmeessä. Näiltä tekijöiltä se onnistui, koko porukalta, ja lopun aplodit olivat runsaat. Farssin tilanteet jäivät hekotuttamaan vielä esityksen jälkeen.
Pääosissa ovat touhottava nuoripari Emma (Ella Mustajärvi) ja Ludwig (Mikkomarkus Ahtiainen). He tuntevat olonsa tukalaksi suljetussa Itä-Saksassa, josta milloin tahansa saattaa saada lähdön Siperiaan. He ovat löytäneet tien vapauteen huoneistosta, johon Emma menee avustamaan vanhaa rouvaa.
Vanhasta rouvasta vain kuullaan kipakoita ja kimakoita huutoja.
Mutta rouvan poika Werner Hoffman (Jarkko Sarjanen) onkin Stasin agentti ja isosti ilmiantaja ja kehuskelee, keitä kaikkia on lähettänyt Siperiaan. Kun koira puri postimiestä, postimies sai poistua kauas itään.
Tämä kolmikko tekee vaikuttavaa työtä. Emma vaikuttaa ensin silkalta hepsankeikalta, mutta onkin kaunis, hehkeä ja superälykäs nopeiden liikkeiden nainen, joka saa äijän kuin äijän ihastumaan itseensä. Tällä keinolla selvitään monesta sotkusta, ja fiksuudellaan hän itsekin selviää liian innokkaiden miesten lähentelyistä.
Väliin syystäkin kauhuissaan oleva Ludwig saa näytelmän edetessä uuden roolin, joka vie hänet isoihin ongelmiin. Eikä hän osaa edes soittaa viulua -paitsi omasta mielestään. Ludwigin tuskanhien vaarallisissa tilanteissa saattaa melkein haistaa.
Werner Hoffman on hölmöydessään oikea farssin makupala, mies joka kuvittelee itsestään vaikka mitä, saa ykskaks outoja tärykramppeja ja on ällistynyt, kun ei ole saanutkaan…
Hänen vaimonsa Birgit (Lise Holmberg) on kovaluontoinen stasimuija, joka voisi milloin tahansa pusertaa miehensä patongiksi.
Kun kenraali Munz (Antti Leskinen) tuli lavalle isona, komeassa asussaan ja ihan hölmönä, yleisöltä irtosi iso nauru. Tyhmälle vallanpitäjälle on niin hauska nauraa!
Mutta kuka olikaan Greta??? Se selviää lopussa, niin kuin iso yllätyskin.
Jokainen esiintyjä on farssissa todella tärkeä, ja kokonaisuus ratkaisi nytkin sen, että esitys imaisi yleisön mukaansa. Stasin majuria ja agenttia esittää Juho Markkanen ja agentteja Konsta Lippo, Samuli Holm, Anna Rask ja Niklas Riihelä.
Mainio itäsaksalaislavastus on Lucie Kuropatován, aikaa hyvin kuvaavien asujen pukusuunnittelu ja toteutus Kati Kamppisen ja kampaukset ja maskit Silja Huuhtasen.
Näytelmän käsiohjelma löytyy teatterin sivuilta, ja sieltä voi lukea muidenkin ansiokkaiden tekijöiden nimet.
Berlin, Berlin -näytelmän käsikirjoitus on ranskalaisten Patrick Haudecoeurin ja Gérald Sibleyrasin työtä. Se voitti vuoden 2022 Molière-gaalassa Vuoden parhaan komedian palkinnon.